Wapputarina (wappukrillaus 2011-04-30 n. 15.00)

Aivan aluksi haluan kertoa tarinan miehestä. Miehestä, joka eräänä päivänä päätti tuikata alustansa tuleen siinä TTY:n pihalla Tietotalon ja Sähkötalon välissä noin kello 15.00 vappuaattona 2011. Vähän tuo ulkoilman kylmyys ja uhkaavat sadepilvet arveluttivat, mutta mies tuikkasi alustansa tuleen kuitenkin. Kulmista ei mies saanut alustaa syttymään alustan pyöreyden takia, mutta useammasta paikasta mies kuitenkin sai alustansa syttymään. Miehellä oli visio, että kun alustan saa kunnolla liekkeihin, niin kunnolla tulessa olevan alusta kyllä sitten houkuttelee joukon alustan hyödyntäjiäkin paikalle. Lupasipa mies jopa kertoa erinäisissä medioissa kuten mm. IRCissä kun alusta olisi saatu kunnolla tuleen. Jotkut miehet olisivat tässä vaiheessa lähteneet hätäilemään ja hyppimään jonnekin kylmiin jorpakkoihin, mutta tämä mies oli setämies -- ja setämiehet eivät hypi jorpakkoihin wappuna, se on fuksien hommaa se. Päinvastoin, kun alusta oli kunnolla tulessa, setämies avasi uuden juoman ja jatkoi lämmittelyä liekkien äärellä. Kun liekit sitten olivat kuolleet ja alusta oli enää vain tulisilla hiilillä, setämies kaivoi esiin krillattavansa ja alkoi krillata. Hyödyntäjäjoukkokin saapui krillaamaan ja niinpä koko porukka iloisesti nautti palavista alustoista ja tulisista hiilistä krillaten, syöden ja juoden. Alustojakin polteltiin useampia siltä varalta, että krillattavaa uhkasi jäädä käyttämättä. Setämies krillasi, söi, joi ja oli tyytyväinen. Mutta mikä oli tarinan opetus? No se oli, että jos alusta on tulessa ja sitä alkaa hötkyillä ja hyppiä jorpakkoon niin sitä kohta on kylmässä vedessä tappelemassa haiden kanssa. Jos taas pitää mukana omaa juomaa ja krillattavaa, voi pää kylmänä, mutta jalat lämpiminä vain odotella siitä hiillosta, jonka äärellä sitten rauhassa krillata. Sen pituinen se.